Sitkeimmillään usko noituuteen istui merenkulkijoissa, jotka uskoivat vielä 1900-luvulla, että suomalaiset merimiehet olivat noitia, joita ei kannattanut ärsyttää. Ehkä tunnetuin tarina suomalaisesta noituudesta on " tuulen myyminen ", jota harrastettiin ulkosaaristossa. Tyveneen ilmaan kyllästyneelle merenkulkijalle myytiin kovaan hintaan köysi, jossa oli kolme solmua. Jos avasi ensimmäisen solmun, nousi kevyt maatuuli, joka auttoi pois suojasatamasta ja antoi hiljaisen vauhdin. Kun avattiin toinen solmu, saatiin kunnon purjetuuli, joka oli vahva ja piti suuntansa. Mutta jos oli kiire ja laiva oli suuri, saatettiin avata kolmas solmu. Yleensä se ei kannattanut, sillä silloin puhkesi myrsky, josta monikaan laiva ei selvinnyt. Jos merenkävijä nauroi tai tinki kauppaa tehdessä, myyjä ei kertonut, kummasta päästä köyttä solmujen avaaminen piti aloittaa.
Metsävuori: "Ristiin rastiin Saaristomerta"